maanantai 24. kesäkuuta 2013

Tansanialainen tarina

Olipa kerran paimen, jolla oli 100 lammasta. Hän rakasti niitä kaikkia ja kutsui jokaista nimeltä. Ne, jotka olivat tottelevaisia, saivat sellaisia nimiä, kuten Rakkaus, Rauha, Ilo ja Usko. Mutta ne, jotka käyttäytyivät taitamattomasti, saivat sitä vastaavia nimiä, kuten Ylpeys, Kateus ja Purnaaja.

Joka ilta paimen laski lampaansa viedessään ne lammasaitaukseen. Eräänä iltana hän huomasi, että yksi lampaista oli kadonnut. Rakkaus-nimistä lammasta ei löytynyt mistään. Paimen vei muut lampaat aitaukseen ja lähti heti etsimään kadonnutta lammasta.

Kun paimen oli lähtenyt, Purnaaja sanoi: "Näettekö, paimenemme pitää Rakkaudesta enemmän kuin meistä muista. Näin helposti hän meidät unohti ja hylkäsi."
Kateus lausui: "Totta on, mitä sanoit. En usko, että paimen olisi lähtenyt noin kiireesti, jos joku meistä olisi kadonnut." Ilo ja Rauha nuhtelivat heitä, mutta mitäpä se auttoi. Muut uskoivat, että paimen oli puolueellinen, ja siksipä lampaat päättivät kokeilla paimenen rakkautta. He keksivät, että seuraavana iltana yksi lampaista katoaisi tahallaan. Tyhmyri valittiin siihen tehtävään. Paimen palasi kadonnut Rakkaus mukanaan. Hän oli iloinen siitä, että eksynyt lammas oli löytynyt, eikä huomannut, että lampaat katselivat häntä epäluuloisesti.
Seuraavana päivänä paimen kokosi taas lampaansa ja huusi niiden nimet: nyt Tyhmyri puuttui joukosta. Paimen tuli surulliseksi ja sanoi: "Pieni Tyhmyri-raukkani, minun on heti lähdettävä etsimään sitä."
Mutta Laiskuri sanoi: "Miksi turhaan vaivaat itseäsi? Meitä on vielä paljon jäljellä, eikö meissä ole sinulle kylliksi?"
"Tyhmyri on myös minun lampaani", vastasi paimen. "Rakastan sitä yhtä paljon kuin teitä muitakin."
Lampaat katsoivat toisiinsa. Paimen palasi metsään etsimään Tyhmyriä. Palatessaan hän tapasi lampaat häpeissään, mutta Tyhmyri iloitsi, sillä se tiesi nyt, että paimen piti siitäkin.
Kolmantena iltana pieni lammas, jota kutsuttiin Vihoviimeiseksi, alkoi miettiä mielessään: "Ymmärrän kyllä, että paimen näki niin paljon vaivaa Rakkaus ja Tyhmyri -lampaiden takia; nehän ovat suuria ja lihavia, mutta minä olen pieni ja heikko enkä kelpaa mihinkään. Varmaankaan hän ei paljoa sure, jos minä katoan laumasta."
Vihoviimeinen kätkeytyi pensaaseen eikä lähtenyt toisten lampaiden kanssa illalla kotiin. Kun paimen jälleen laski lampaat, hän huomasi, että Vihoviimeinen oli poissa. "Olenpa minä huolimaton paimen, kun joka päivä kadotan yhden lampaan", hän sanoi murheellisena.

Hän laski muut lampaat tarhaan ja palasi metsään alkaen kutsua: "Vihoviimeinen, missä olet?" Vihdoin hän löysi sen pensaikosta, nosti sen syliinsä ja kantoi kotiin.

Vihoviimeinen häpesi kovin, että oli epäillyt paimenen rakkautta. Mutta nyt paimen kokosi lampaat ympärilleen ja sanoi: "Olen ollut huono paimen teille. Haluan etsiä teille paremman paimenen, sellaisen, joka ei kadota lampaitaan." Mutta nyt kaikki lampaat huusivat yhteen ääneen: "Ei, me haluamme kuulua sinun laumaasi!"

Myöhemmin Purnaaja kertoi kaiken paimenelle. Se selitti, että katoamiset oli järjestetty paimenen rakkauden koettelemiseksi. Kun se lopetti, sanoivat kaikki yhteen ääneen: "Rankaise meitä, mutta älä vain hylkää!"
Paimen katsoi niitä rakastavin silmin ja antoi niille anteeksi. Siitä päivästä lähtien tottelemattomien lampaiden nimet vaihdettiin. Purnaajasta tuli Tyytyväinen, Epäuskosta Luottamus. Vihoviimeinen sai pitää vanhan nimensä, mutta se ei sitä surettanut. Se oli kokenut, että paimen rakasti sitä sellaisena kuin se oli.